Paimensukuinen lapinkoira

Paimensukuisiksi lapinkoiriksi sanotaan niitä lapinkoirarekisterissä olevia koiria, jotka polveutuvat Suomen, Norjan ja Ruotsin poronhoitoalueilta kootuista, tunnettuihin työkoirasukuihin kuuluvista koirista. Näissä koirissa on pyritty säilyttämään Tunturi-Lapin vanhan paimenkoiran olemus, sen tyyppi, rakenne ja luonne. Tämän koirakannan suojelemiseksi perustettiin vuonna 1981 Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry.

Ulkonäöltään paimensukuinen lapinkoira on pitkärunkoinen, matalaryhtinen, ja sen hännänkantotapa vaihtelee liikkeiden ja mielialojen mukaan. Sillä on työkoiran hyvin kulmautuneet raajat ja sen liikkeissä on notkeutta ja vauhtia.

Kannassa on saatu säilymään melkein kaikki koiran värit: riistanväri, mustavalkoinen, mustan kaikki sävyt vaalein ja/tai ruskein merkein, parkinväri eri vivahteissa, savunväri, kermanväri, keltainen ja erilaiset raidat.

Paimensukuinen lapinkoira on retkeilevän luontoihmisen koira, maatilan monitoimikoira ja kaupunkilaisen paras ystävä, joka ystävällisen ja seurallisen luonteensa vuoksi sopii hyvin myös lapsiperheisiin.

Parhaimmillaan paimensukuinen lapinkoira on seurallinen, hyväntuulinen ja vilkas, mutta samalla hyvähermoisen rauhallinen. Se on älykäs ja oppii helposti kaiken, minkä se itse kokee mielekkääksi. Monissa yksilöissä on lisäksi juuri sen verran oveluutta, että niistä saa erinomaisen kumppanin.

Ensisijaisesti paimensukuinen lapinkoira on ihmisen koira. Se vaatii emännän tai isännän ja kaipaa ihmisen seuraa. Sellaisena se sopeutuu hyvin kaupunkioloihinkin. Yksinäiseksi pihakoiraksi sitä ei saa alistaa.

Koiria on kokeiltu myös alkuperäiseen työhönsä paimenena. Niitä käytetään maatiloilla karjankuljetukseen ja jotkut toimivat poropaimenina.

Suojeluohjelma

(Teksti on otettu Paimensukuisen lapinkoiran seuran sivuilta)